Clewatin aluksen valmistaja ja yrityksen perustaja Johannes Myllykoski ei suinkaan ole innokas veneilijä, vaikka keksinnöstä niin voisi luullakin. Päinvastoin, hän nauttii luonnosta mieluiten tukevalla maalla.
”Pelkään vettä ja merta, mutta haluan saada roskat pois maailmasta. En ajattele vain sitä, mikä olisi omille silmille haitaksi, vaan tahdon suojella luontoa.” Johannes toteaa. Miehen ajatuksesta ei voi olla pitämättä. Hyvin usein ihmiset huolehtivat vain siitä, mikä on juuri silmien edessä. Merten muoviroskatkin ovat monelle suomalaiselle kaukainen asia, vaikka ongelma on Itämerelläkin läsnä. Tutkimusten mukaan Suomessa on Itämeren roskaisimmat rannat. Silti tuudittaudumme usein ajatukseen, että kierrätys ja jätehuolto maassamme kyllä pelaa, eikä juuri muuta tarvitse tehdä.
”Muovi on hyvä materiaali, mutta huono väärin käytettynä”, Johannes muistuttaa. Sen avulla vähennetään ruokahävikkiä ja hiilidioksidipäästöjä kuljetuksissa. Mutta muovin paikka ei ole missään nimessä luonnossa. EU:n jätehierarkian mukaisesti jätteen määrää pitäisi ensisijaisesti vähentää, sitten vasta kierrättää.
Johanneksen tie Clewatin aluksen kanssa alkoi öljyntorjuntalaitteista. Hän halusi kehittää niitä huomattuaan, että laitteilla sai kerättyä hädin tuskin 10 litraa öljyä kahdeksan tunnin aikana. Ei kovinkaan häävi tulos. Meksikossa vuonna 2010 tapahtunut öljyonnettomuus oli miehelle lopullinen herätys. Jotain täytyi tehdä – ja niin Clewatin alus sai alkunsa. Sillä merestä saa kerättyä kevyempiä öljyjä, kuten moottori- ja polttoöljyä.
”Parhaiten viihdyn Lapissa. Sielu lepää, kun saa samoilla metsässä”. Johanneksen lempipaikka on Saariselällä pohjoisessa perheen kanssa. Siellä hän on viettänyt aikaa jo lapsesta asti isänsä seurassa. Lapissa pääsee lähelle luontoa.
Clewatin varalle Johanneksella on toive: että alus löytyisi joka maailman kolkasta ja konkreettisia tekoja saataisiin tehtyä muovin ja öljynkeruun osalta.
Mutta aluksia saa ajaa joku muu kuin Johannes.
Katja Vaulio