Helmikuussa 2022 julkaistiin tuoretta tietoa merten muoviongelmista. WWF:n tilaama raportti Impacts of plastic pollution in the ocean on marine species, biodiversity and ecosystems on toistaiseksi kattavin raportti muoviroskan vaikutuksista valtamerien lajeihin ja ekosysteemeihin. Heti perään, kuun lopussa OECD julkaisi oman katsauksensa. Kumpikaan näistä ei anna enää tilaa ihmettelylle. Nyt on toimittava.
WWF kertoo, kuinka merten muoviongelmat näkyvät jo pinnan alla, useimmissa merten lajiryhmissä ja useissa maailman merkittävissä ekosysteemeissä. Vuoteen 2050 mennessä mikromuovin määrä meressä vähintäänkin kaksinkertaistuu – vaikka muovin vesistöihin päätyminen loppuisi nyt. Tämän hetkisten ennusteiden mukaan muovintuotanto yli kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä.
Mikromuoviongelmista makromuoveihin
WWF painottaa, että mikromuovien osalta vaaralliset ekologiset kynnysarvot ovat jo ylittyneet Välimerellä, Itä-Kiinan meressä, Keltaisessa meressä ja arktisessa merijäässä. Mikromuovien vaikutuksista ei vielä tarkkaan tiedetä, mutta on selvää, että niillä on haitallisia vaikutuksia lajeille ja ekosysteemeille.
OECD painottaa taas analyysissaan makromuoveja, eli isompia muoviroskia. Sen mukaan luontoon päätyvästä muovista jopa 88 % on makromuoveja ja loput 12 % mikromuoveja. Ajan myötä makromuovit sitten hajoavat huonommin erottuviksi mikromuoveiksi. Meriroskasta suurin osa, noin 60 – 95 % on joka tapauksessa kertakäyttöisiä muovituotteita.
Hämmennystä OECD:n raportissa aiheuttaa se, että koronapandemian sanotaan vähentäneen muovin tuotantoa ja käyttöä 2020 – tosin vain 2,2 %. OECD perustelee vähennystä sillä, että rakentaminen, vähittäiskauppa ja moottoriajoneuvojen valmistus väheni 2020 ja niiden myötä muovin käyttö. Aiemmin on kuitenkin uutisoitu, kuinka vaikutus on päinvastainen: pandemian arvioitiin kasvattaneen muovituotteiden markkinoita 5 %.
Myös Yhdysvalloissa arvioitiin kertakäyttöisen muovin kulutuksen lisääntyneen jopa 250-300 prosenttia. Muoviteollisuus pyrki luomaan mielikuvaa, että kertakäyttömuovituotteiden käyttö on hygieenistä ja auttaa koronanvastaisessa taistelussa. Myös muoviin liittyviä sopimuksia ja kieltoja lykättiin koronan aikana. PNAS-tiedelehdessä taas uutisoitiin jo aiemmin, kuinka koronapandemia on lisännyt kertakäyttömuovin kulutusta ja pahentanut merten muoviongelmaa. Lopputuloksena kertakäyttömuovin kulutus on lisääntynyt, mutta muualla muovin käyttö on voinut vähentyä. Tämä ei tosin lohduta, sillä kertakäyttömuovi on se, joka vesistöihin ensisijaisesti päätyy. OECD mainitsee, että datalähteet eivät ole koronavuodelta täysin varmoja.
Ratkaisuja ongelmaan
Ratkaisut muoviongelmaan ovat hyvin suoraviivaisia: Muovintuotantoa tulee vähentää ja kierrätykseen panostaa. WWF peräänkuuluttaa myös kansainvälisen muovisopimuksen tekemisestä, jossa kehotettaisiin ottamaan käyttöön muovikieltoja ja tekemään kansallisia toimintasuunnitelmia muovijätteen vähentämiseksi. Nairobissa päättyivätkin 2.3 neuvottelut, joissa sopimuksesta päätetään: lopputuloksena 173 maata sitoutuivat tekemään muovia koskevan sopimuksen.
OECD nostaa myös esille uusiomuovimarkkinat, jotka ovat toistaiseksi vielä heikot: niiden luomiseen pitäisi panostaa. Neitseellinen muovi taas pitäisi hinnoitella oikein, eli huomioida hinnassa sen negatiiviset ympäristövaikutukset.
Olennaista on myös huomioida muovin kiertotalous ja siihen liittyvät innovaatiot, tehdä kansallisia muovikieltoja ja lisätä kansainvälistä kiertotalousyhteistyötä. Tämä oli toivottavasti myös Nairobissa työn alla.
Mitä tekee Clewat?
Kumpikaan taho, WWF tai OECD ei juuri kommentoi vesistöissä jo olevia muovimääriä. WWF mainitsee ainoastaan, että tärkeintä on keskittyä siihen, ettei muovi päätyisi ikinä vesistöihin. Mielestämme on kuitenkin myös myönnettävä, että vahinko on jo tapahtunut. Emme voi jättää jo vesissä olevia muoveja sinne hajoamaan ja aiheuttamaan ongelmia ekosysteemeille ja lajeille.
Clewatin työtä on siis kerätä jo vesistöissä olevat muovit pois. Keskitymme tässä työssä jokiin ja rannikoihin, ehkäisten näin muovien päätymistä meriin asti. Emme kuitenkaan halua työmme jäävän vain siihen – haluamme osallistua myös koulutukseen ja tutkimukseen. Työmme tarkoitus on huolehtia kokonaisvaltaisesti vesistöistä ja käyttää osaamistamme tähän.
Teksti ja kuvat: Katja Vaulio